Aikuisten pilapiirrokset ja satiiri lehtitilauksena

Aikuisten pilapiirrokset ja satiiri lehtitilauksena

Aikuisten pilapiirrokset ja satiiri lehtitilauksena on vaihtoehto lukijalle, joka haluaa uutisten rinnalle terävää huumoria eikä enää jaksa selata sarjakuvia sieltä täältä puhelimen ruudulta. Tässä oppaassa käydään läpi, mistä suomalainen aikuisten huumori löytyy, mitä tilaus käytännössä maksaa ja miten vältät maksamasta lehdestä, jonka parhaat palat olisit saanut muutenkin.

Ensin rehellinen lähtötilanne. Suomessa ei tällä hetkellä ilmesty suurta, valtakunnallista satiirilehteä samaan tapaan kuin 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin Pahkasika oli monen nuoren aikuisen kuukausittainen pakkolukemisto. Satiiri ja pilapiirrokset ovat siirtyneet sanomalehtien sarjakuvasivuille, aikakauslehtien kolumneihin ja ulkomaisiin julkaisuihin. Tilaajan pitää siis osata etsiä.

Mistä aikuisten pilapiirrokset löytyvät Suomessa

Suurin osa suomalaisesta aikuisten sarjakuvahuumorista elää sanomalehdissä. Pertti Jarlan Fingerpori on ehkä tunnetuin esimerkki: sen sanaleikit ja kaksimielisyydet on tehty nimenomaan aikuisille, ja strippi ilmestyy muun muassa Helsingin Sanomissa sekä useissa maakuntalehdissä. Jussi Tuomolan Viivi ja Wagner on toinen pitkäikäinen klassikko, jonka parisuhdehuumori osuu lähinnä aikuisiin.

Pääkirjoitussivun pilapiirros on oma lajinsa. Se kommentoi päivän politiikkaa yhdellä kuvalla, ja juuri siinä satiiri on Suomessa yhä elinvoimaisinta. Moni Tampereella tai Oulussa asuva lukija huomaa, että oman maakuntalehden pilapiirtäjä tuntee paikalliset kiistat paremmin kuin yksikään valtakunnallinen media.

Sarjakuvalehdet ovat kolmas reitti. Aku Ankka ei ole aikuisten satiirilehti, mutta merkittävä osa sen lukijoista on aikuisia, ja Don Rosan tai Carl Barksin tarinoiden kerroksellisuus aukeaa usein vasta aikuisiällä. Sama koskee Tex Willeriä ja Korkeajännitystä, joiden lukijakunta painottuu selvästi aikuisiin.

Pilapiirrokset ja satiiri lehtitilauksena – mitä oikeastaan maksat

Kokenut tilaaja kysyy ensin, mihin hän maksaa: sarjakuvaan vai kokonaiseen lehteen. Jos ainoa syy tilata päivälehti on Fingerpori, tilaus on kallis vitsi. Sanomalehden täysi digitilaus maksaa tyypillisesti noin 20-40 € kuukaudessa ja painettu seitsenpäiväinen selvästi enemmän.

Tilanne muuttuu, kun sanomalehti luetaan muutenkin. Silloin sarjakuvasivu ja pilapiirros ovat ilmainen lisä, ja digitilaukseen kuuluu usein näköislehti, josta strippien arkisto löytyy päivämäärän mukaan. Hyvä nyrkkisääntö: sarjakuvat ovat bonus, eivät tilauksen peruste.

Sarjakuvalehdissä laskutapa on toinen. Aku Ankan kaltaisten viikkolehtien tilaushinta per numero jää yleensä selvästi alle irtonumeron hinnan, ja aloitustarjouksissa ensimmäiset 3-6 kuukautta voivat maksaa murto-osan normaalihinnasta. Tarkista kuitenkin aina, jatkuuko tarjous automaattisesti kestotilauksena normaalihintaan.

Ulkomainen satiiri: kun kotimainen tarjonta ei riitä

Jos haluat kokonaisen lehden, joka on omistettu satiirille, joudut yleensä katsomaan rajojen yli. Britannian Private Eye on tunnetuin pitkään ilmestynyt satiirilehti, ja The New Yorkerin yhden ruudun pilapiirrokset ovat käsite itsessään. Ranskalainen Charlie Hebdo on kolmas esimerkki, mutta se vaatii jo hyvää ranskan kielen taitoa.

Ulkomaisen lehden painettu tilaus Suomeen tulee postikuluineen usein kalliiksi, ja toimitus voi viivästyä päivillä. Digitilaus on lähes aina järkevämpi valinta. Lisätietoa hinnoista ja tilauskanavista löytyy oppaasta ulkomaiset lehdet Suomessa.

Yksi poikkeus kannattaa muistaa. Satiiri on sidottu kulttuuriin: brittiläinen poliitikkopilkka ei naurata, jos et tunne Westminsterin henkilögalleriaa. Ennen vuositilausta kannattaa lukea 2-3 numeroa ja testata, ymmärrätkö oikeasti puolet vitseistä.

Yleisin myytti: ”Kaikki sarjakuvat löytyvät netistä ilmaiseksi”

Tämä pitää paikkansa vain osittain. Osa kotimaisista stripeistä on luettavissa ilmaiseksi rajatun ajan, mutta suurin osa sanomalehtien sarjakuvista on siirtynyt maksumuurin taakse tai näkyy verkossa vain muutaman päivän. Arkisto on yleensä tilaajien etu.

Toinen puoli myytistä on laillisuus. Sosiaalisessa mediassa kiertävät kuvakaappaukset ovat usein luvattomia kopioita, eikä piirtäjä saa niistä mitään. Pilapiirtäjän toimeentulo Suomessa nojaa lehtien maksamiin palkkioihin, joten tilaus on myös tapa pitää ammattikunta hengissä.

Mitä välttää: kolme yleistä virhettä

Ensimmäinen virhe on tilata lehti yhden sarjakuvan takia. Tarkista ennen tilausta, mitä muuta lehdessä on, ja kysy itseltäsi, lukisitko sitä ilman strippiä.

Toinen virhe on unohtaa, missä lehdessä suosikkisarjakuva ilmestyy. Sama strippi voi olla useassa maakuntalehdessä, ja jokin niistä voi olla huomattavasti edullisempi tai sisältää paremmat digipalvelut. Karkea esimerkki: paikallislehden digitilaus voi maksaa 10-15 € kuukaudessa vähemmän kuin valtakunnallinen vaihtoehto.

Kolmas virhe on jättää aloitustarjous päälle. Moni huomaa vasta kolmannen kuukauden laskusta, että 1 euron kokeilu muuttui täysihintaiseksi. Lyhyt muistilista auttaa:

Ennen tilausta tarkista nämä:
– Ilmestyykö suosikkistrippi lehdessä joka päivä vai vain tiettyinä päivinä
– Kuuluuko digitilaukseen näköislehti ja sarjakuva-arkisto
– Jatkuuko tarjous automaattisesti ja millä hinnalla
– Miten tilauksen irtisanominen tehdään ja millä irtisanomisajalla
– Onko lehdestä saatavilla näytenumero tai kokeilujakso

Kenelle satiiritilaus sopii ja kenelle ei

Paras hyöty tulee lukijalle, joka seuraa politiikkaa ja yhteiskuntaa muutenkin. Pääkirjoitussivun pilapiirros avautuu vasta, kun tietää, mihin se viittaa. Sanomalehden kestotilaaja saa satiirin kaupan päälle.

Huonoin vaihtoehto se on lukijalle, joka hakee pelkkää viihdettä ja lukee lehteä kerran kuussa. Hänelle irtonumerot tai kirjaston lehtilukusali ovat usein järkevämpi ratkaisu. Myös kerättyjen strippien albumit ovat hyvä vaihtoehto: Fingerporin ja Viivi ja Wagnerin vuosittaiset kokoelmat maksavat yleensä alle 20 € ja sisältävät vuoden parhaat palat kerralla.

Rajatapaus on lahjatilaus. Sarjakuvalehti aikuiselle lahjaksi toimii, jos saaja on jo valmiiksi fani. Satiiria ei kannata antaa sokkona, koska huumorintaju on henkilökohtaisempaa kuin moni muu lukumieltymys.

UKK

Ilmestyykö Suomessa tällä hetkellä varsinaista satiirilehteä?
Suurta valtakunnallista satiirilehteä ei tällä hetkellä ilmesty samassa mittakaavassa kuin Pahkasika aikanaan. Satiiria ja aikuisten pilapiirroksia julkaistaan pääasiassa sanomalehtien sarjakuva- ja pääkirjoitussivuilla sekä aikakauslehtien kolumneissa.

Kannattaako sanomalehti tilata pelkän sarjakuvasivun vuoksi?
Harvoin. Sanomalehden digitilaus maksaa tyypillisesti 20-40 € kuukaudessa, joten se kannattaa vain, jos luet lehden muitakin sisältöjä. Pelkän sarjakuvan ystävälle vuosittainen albumi on yleensä edullisempi.

Miten ulkomaisen satiirilehden tilaus kannattaa tehdä?
Digitilaus on lähes aina edullisempi ja nopeampi kuin painettu lehti postitse Suomeen. Lue ensin muutama numero, jotta tiedät ymmärtäväsi kulttuurisidonnaiset viittaukset ennen pidempää sitoutumista.

Viimeinen vinkki ennen tilausta

Kokenut lukija aloittaa listaamalla ne piirtäjät ja sarjakuvat, joista oikeasti pitää, ja selvittää sitten, missä lehdissä ne ilmestyvät. Vasta sen jälkeen vertaillaan hintoja ja tilausmuotoja. Näin satiiritilaus ei jää kalliiksi kuriositeetiksi, vaan siitä tulee osa lehteä, jota luet joka tapauksessa. Jos kotimainen tarjonta tuntuu suppealta, ulkomainen digitilaus on hyvä tapa laajentaa huumoria määräaikaisella kokeilulla ilman pitkää sitoutumista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *