Sukututkija tarvitsee lukemista kahteen suuntaan: ammattilehtiä, jotka opettavat lukemaan arkistolähteitä oikein, ja kotiseudun lehtiä, jotka kertovat esivanhempien elämästä enemmän kuin kirkonkirjat. Tämä artikkeli on tarkoitettu sinulle, joka olet jo löytänyt Hiski-tietokannan ja Kansallisarkiston Astia-palvelun mutta huomaat, että pelkät nimet ja päivämäärät eivät riitä. Oikein valituilla sukututkijan lukemistoilla arkistotyö nopeutuu ja virheiden määrä vähenee. Samalla tutkimuksesta tulee tarina eikä pelkkä luettelo.
Mitä sukututkijan lukemistoon kuuluu
Hyvä lukemisto rakentuu kolmesta kerroksesta. Ensimmäinen on sukututkimuksen oma erikoislehdistö, joka käsittelee lähdekritiikkiä, vanhaa käsialaa ja uusia tietokantoja. Toinen on yleinen historialehti, joka antaa aikakauden taustan. Kolmas on paikallinen sanomalehti, sekä nykyinen että vanha, jossa kotiseudun ihmiset ja tapahtumat näkyvät nimillä.
Suomen Sukututkimusseuran julkaisema Genos on alan tieteellisin aikakauslehti. Siinä julkaistaan lähdetutkimusta, sukuselvityksiä ja menetelmäartikkeleita, ja se tulee jäsenille jäsenmaksun osana. Sukuseurojen Keskusliiton Sukuviesti on kevyempi ja käytännönläheisempi: se kertoo sukuseurojen toiminnasta, tapahtumista ja tutkimusvinkeistä. Monet aktiiviset tutkijat lukevat molempia, koska ne täydentävät toisiaan eivätkä kilpaile samasta lukijasta.
Yleistä taustaa varten Historia-lehti on luonteva valinta. Se ei käsittele sukututkimusta suoraan, mutta artikkelit esimerkiksi nälkävuosista 1866-1868, Amerikan-siirtolaisuudesta tai sisällissodan vankileireistä selittävät usein juuri ne katkokset, jotka näkyvät sukutaulussa selittämättöminä kuolemina tai kadonneina henkilöinä.
Kotiseutulehdet sukututkimuksen lähteenä
Paikallislehti on sukututkijalle aliarvostettu aarreaitta. Kirkonkirja kertoo, että isoisä kuoli maaliskuussa 1952 Kuopion maalaiskunnassa. Savon Sanomien kuolinilmoitus ja muistokirjoitus voivat kertoa, että hän oli kyläkoulun johtokunnan puheenjohtaja, kuoli metsätyötapaturmassa ja jätti jälkeensä kuusi lasta, joiden nimet ja asuinpaikat luetellaan.
Nykyinen kotiseudun lehtitilaus palvelee tutkijaa eri tavalla. Paikallislehdet julkaisevat kyläkirjoista, kotiseutuyhdistysten näyttelyistä ja sukuseurojen kokoontumisista, ja niistä löytää usein kontakteja ihmisiin, joilla on hallussaan valokuvia tai kirjeitä. Pohjanmaalla Ilkka ja Pohjalainen, Kainuussa Kainuun Sanomat ja Itä-Suomessa Karjalainen kattavat alueita, joista lähti paljon väkeä sekä etelän tehtaisiin että Ruotsiin.
Kokenut tutkija tilaa usein paikallislehden juuri siltä seudulta, jossa suvun juuret ovat, vaikka itse asuisi Helsingissä tai Tampereella. Digitilaus on tähän käytännöllisin, koska paperilehti ei tuo lisäarvoa, jos tarkoitus on hakea nimiä ja paikkakuntia.
Myytti: kaikki vanhat lehdet löytyvät ilmaiseksi verkosta
Moni aloittelija olettaa, että Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen palvelu digi.kansalliskirjasto.fi kattaa kaikki suomalaiset sanomalehdet. Näin ei ole. Vapaasti verkossa luettavissa ovat pääosin noin vuoteen 1939 asti ilmestyneet lehdet, ja niidenkin kattavuus vaihtelee lehdittäin. Uudempi aineisto on tekijänoikeussyistä rajattu, ja sitä pääsee lukemaan vain vapaakappalekirjastojen työasemilla.
Juuri 1940-1990-luvut ovat monelle tutkijalle tärkeimmät, koska silloin elivät vanhemmat ja isovanhemmat. Tälle ajanjaksolle kannattaa selvittää, tarjoaako lehti oman digiarkiston tilaajilleen. Helsingin Sanomien Aikakone on tunnetuin esimerkki: HS:n digitilaaja pääsee selaamaan lehteä aina 1800-luvun lopulta asti. Jos sukusi asui pääkaupunkiseudulla, muutaman kuukauden digitilaus voi olla arkistotyön kannalta halvin tapa käydä läpi vuosikymmenten ilmoitukset.
Kirjasto on toinen reitti. Monissa kaupunginkirjastoissa on maakuntalehtien mikrofilmejä ja pääsy maksullisiin tietokantoihin, joten ennen tilauksen tekemistä kannattaa tarkistaa, mitä lehtiä kirjastossa voi lukea ilmaiseksi.
Näin rakennat toimivan lukemiston askel askeleelta
Ammattilainen aloittaa kartoittamalla, mitä tutkimus oikeasti tarvitsee, ennen kuin tilaa mitään. Järjestys, joka toimii useimmille:
1. Liity Suomen Sukututkimusseuraan tai oman alueesi sukututkimusyhdistykseen – jäsenlehti tulee jäsenyyden mukana ja jäsenetuihin kuuluu usein lisäksi tietokantojen käyttöoikeuksia.
2. Selvitä, mistä pitäjistä suku on lähtöisin, ja listaa kunkin alueen paikallislehdet.
3. Tarkista, mitkä vuodet löytyvät digi.kansalliskirjasto.fi:stä ja mitkä lehden omasta arkistosta.
4. Tee lyhyt määräaikaistilaus lehteen, jonka arkistoa tarvitset, ja käy aineisto läpi suunnitelmallisesti.
5. Valitse yksi yleinen historialehti pitkäaikaiseksi taustalukemiseksi.
Kohta 4 on tärkein säästökohde. Kolmen kuukauden digitilaus maakuntalehteen maksaa tyypillisesti 30-90 € kampanjasta riippuen, ja keskittyneellä työllä siinä ajassa ehtii käydä läpi kymmeniä vuosikertoja.
Yleisimmät virheet sukututkijan lehtitilauksissa
Ensimmäinen virhe on jättää kestotilaus voimaan arkistotyön jälkeen. Tilaus tehdään tarjoushintaan arkiston takia, projekti valmistuu kahdessa kuukaudessa, ja lehti jatkuu normaalihintaan vuoden. Merkitse irtisanomispäivä kalenteriin heti tilauksen tehtyäsi.
Toinen virhe on lukea paikallislehteä vain nykyhetken uutisten vuoksi. Merkkipäiväilmoitukset, kuolinilmoitukset ja kotiseutusivut ovat sukututkijalle arvokkaampia kuin etusivun uutiset. Moni tutkija leikkaa tai kuvaa ne talteen, ja vuosien mittaan syntyy oma arkisto, jota myöhemmät sukupolvet arvostavat.
Kolmas virhe koskee vanhoja paperilehtiä. Perikunnan ullakolta löytyneet 1950-luvun vuosikerrat päätyvät usein paperinkeräykseen, vaikka niissä voi olla ainoa jäljellä oleva kappale pienen paikallislehden numerosta. Ennen hävittämistä kannattaa tarkistaa, löytyykö lehti digitoituna, ja tarvittaessa lukea, miten vanhat lehtivuosikerrat säilytetään oikein.
Milloin lehtitilaus ei ole paras ratkaisu
Kaikki tutkijat eivät hyödy tilauksista. Jos suku on lähtöisin luovutetusta Karjalasta, nykyinen paikallislehti ei juuri auta, ja tärkeämpiä ovat Karjalan Liiton ja pitäjäseurojen julkaisut sekä siirtokarjalaisten muistelmat. Sama koskee Ruotsiin muuttaneita sukuhaaroja: silloin olennaista on ruotsalainen aineisto, ei suomalainen maakuntalehti.
Toinen poikkeus on tutkija, joka työskentelee lähes yksinomaan 1700- ja 1800-luvun lähteiden parissa. Hänelle Genos ja vanhan käsialan opas antavat enemmän kuin mikään uutislehti, ja vanhat sanomalehdet löytyvät jo valmiiksi ilmaiseksi verkosta.
UKK
Mikä lehti sopii aloittelevalle sukututkijalle?
Sukuviesti on helpoin aloittaa, koska se on käytännönläheinen ja kertoo tapahtumista ja työtavoista. Genos sopii, kun perusasiat ovat hallussa ja haluat syventyä lähdekritiikkiin.
Löytyvätkö isovanhempien kuolinilmoitukset verkosta?
Ennen vuotta 1940 julkaistut löytyvät usein Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista. Uudempia varten tarvitset lehden oman maksullisen arkiston, kirjaston mikrofilmit tai vapaakappalekirjaston työaseman.
Kannattaako paikallislehti tilata kestotilauksena?
Vain jos luet lehteä myös muuten. Pelkkää arkistotyötä varten lyhyt määräaikaistilaus on lähes aina edullisempi.
Lukemisto, joka kasvaa tutkimuksen mukana
Toimiva sukututkijan lukemisto on yhdistelmä: jäsenlehti menetelmiä varten, historialehti taustaa varten ja kotiseudun lehti ihmisiä varten. Aloita jäsenyydestä ja ilmaisista digitoiduista aineistoista. Maksa vain niistä arkistoista, joita et muualta saa, ja käytä ne tehokkaasti lyhyen tilausjakson aikana. Kun huomaat poimivasi kuolinilmoituksia ja kyläjuttuja talteen joka viikko, kotiseudun lehti on löytänyt paikkansa pysyvästi.
